Pajskun vanha satula on myynnissä nyt kun uusi on saapunut. Hintapyyntö 500e.

…mutta käytettiin me kenttääkin eilen ja toissapäivänä. Pajskun kanssa molempina päivinä ilman satulaa, tänään laitoin sille maastoon Slyddan vanhan halpis-issikkasatulan, ainakaan se ei paina mistään. Mulle se satula vaan on tosi epämukava istua, tuli ikävä Pajskun vanhaa flättäriä. Ja sääliksi kävi Fannya, joka ratsasti sillä satulalla useamman kuukauden ennenkuin Slydda sai nykyisen Draupnirinsa. Slyddis oli torstaina ihan mahdoton kentällä, mentiin joku puolisentoista tuntia. Pajskulla enimmäkseen käyntityöskentelyä, vähän ravia. Eilen Slydda ja Pajsku oli molemmat loistavia, Pajskun kanssa jopa laukkasin vähän ilman satulaa. Lopetettiin lyhyeen kun meni niin hyvin, noin 30min + loppukäynnit maastossa. Hyvä vaan jos tätä ilman satulaa ratsastelua jatkuu, tässähän alkaa tasapaino kehittyä

Tänään tehtiin sitten melkein 20km maastolenkki. Välillä hyvinkin reipasta tahtia, paljon ravia, yksi pitkä laukkapätkä ja useampi lyhyempi pyrähdys. Onneksi oltiin lähdetty aikaisin tallille, aamulla kun paistoi vielä aurinko. Ratsastuksen jälkeen hikinen Slydda sai kunnon pesun ja jäi sisälle loimi päällä. Pestiin vielä hevosten varusteet, syötiin tallilla, ja mentiin vielä taluttamaan hevosia maastoon. Ja Slydda sai juosta hetken vapaana kentällä, kun tarhailu jäi tänään lyhyeen ja energiaa tuntui riittävän vielä iltapäivällä. Slydda näytti meille kentällä hienoa lennokasta raviaan, häntä ylhäällä ja kaula kaarella, sekä kaunista rullaavaa laukkaansa, laukassa kokorataleikkaa ja täydellinen laukanvaihto lennossa. Se hevonen on kyllä ilo silmälle, sekä liikkeessä että seisaaltaan. Varsinkin nyt kun neiti on jo selvästi laihtunut Ja että se jaksaa höristä. Oltiin tallilla sen seitsemän tuntia, ja joka kerta kun mentiin Slyddan boksin luo, jaksoi se tervehtiä iloisesti höristen. Hassu tuollainen hevonen, kun on tottunut Pajskuun, joka kyllä on tyytyväinen aina kun sen kanssa puuhaillaan, mutta se ei vaan ole sen tyyppinen hevonen joka tervehtii höristen tai ryntää iloisena portilla vastaan.

Onnistuin ylipuhumaan äidin tulemaan Slyddalla mukaan pitkälle maastokävelylle.

Aikaa lenkkiin meni noin 1h45min, kierrettiin yksi pikkujärvi polkuja ja metsäteitä pitkin. Pajsku ja Slydda olivat molemmat olleet kolme päivää vapaalla, ja Pajsku näki välillä pikku-ukkoja ja metsän menninkäisiä, pysähteli ja tuijotteli sieraimet levällään metsään… En jaksanut alkaa tapella, joten talutin suosiolla kaikkein tiheimmän osuuden metsässä. Sen jälkeen Pajsku rauhoittuikin. Siellä oli varmaan joku metsäneläin lähettyvillä. Slydda katseli Pajskun pelleilyä kaikessa rauhassa, ja äiti olikin hyvin tyytyväinen rauhalliseen ratsuunsa . Kunnes kerran Slydda säpsähti ja lähti pari askelta reipasta tölttiä, ei mitään sen pahempaa, mutta äiti vähän säikähti. Sanoi että nyt luuli että tien yli juoksi ainakin kymmenen hirven lauma, kun eihän Slydda ollut vielä koko matkan aikana mitään pelästynyt. Vastasin, että luultavasti Slyddalle tuli vain tilsa Slydda kun pelkää harvoja asioita, mutta se todella inhoaa kun kavioiden alle tulee tilsoja… Hupsu poni.

Tänään lähdettiin metsään, tarkoituksena tehdä noin tunnin maastolenkki uutta reittiä pitkin. No, eksyin vähän. Kun tultiin tielle lähdin seuraamaan tietä väärään suuntaan. Oltiin sitten maastossa noin 2,5 tuntia, ja meillä oli huippuhauskaa!

Pientä metsätietä jatkui kilometrikaupalla, asutusta ei ollut missään, ja edellispäivänä oli satanut paksu lumipeite. Tuolla tiellä uskalsin pitkästä aikaa päästä Pajskunkin menemään aivan täysiä, ja ai että tuo heposeni nautti! Ja Slyddakin pysyi hyvin vauhdissa mukana, ihan vähän jäi jälkeen kun Pajsku päätti lähteä niin lujaa kuin vain kintuistaan pääsi, mutta aivan uskomattoman lujaa pääsee tuo pieni palleroinenkin. Matkalla takaisin Pajsku käveli aivan rentona ja tyytyväisenä, ja talliin tullessa oli loistavalla tuulella. Kun pääsi takaisin ulos seisoi tarhassa ryhdikkäänä kuin nuori hevonen ja hörisi viereisen tarhan hevosille. Kyllä teki Pajskulle hyvää!

Eilen ratsastin itse Slyddalla kentällä, ja koskaan meillä ei ole mennyt niin hyvin. Slydda toimi minimaalisin avuin, ja pysyi jo hienosti ravilla. Ensimmäistä kertaa tuntui oikein että tein juttuja yhdessä Slyddan kanssa, eikä niin että Slydda haluaa yhtä ja minä toista. Pajskun kanssa olin metsässä kävelemässä, ja saatiin ihastella hirveä joka juoksi rytisten metsän läpi. Pajsku pysähtyi paikoilleen ja seurasi tarkkaan hirven menoa. Jotain hyötyä siitäkin, kun Pajsku lähiaikoina on liikkunut aika laiskasti, niin hirvi oli sen verran pelottava juttu että tämän nähtyään vanha heppaseni liikkui lennokkain liikkein kauniisti tanssahdellen. Perjantaina juoksutin vain hiukan molempia kentällä, ja viikolla Fanny ja äiti oli käynyt pari kertaa tallilla.

Hyvä puoli on että on ollut aikaa olla tallilla, nyt perjantaista maanantaihin asti. Huono puoli on että Pajsku on tainnut jostain kipeytyä Katselin että olisikohan tuo satula käynyt sille liian kapeksi… Hmm, pitää nyt katsoa. Ollaan menty aika rauhallista menoa, kuitenkin myös ravia, mutta kun tuo on ennen ihan itse hakeutunut kantamaan itsensä oikein, niin nyt juoksisi pää ylhäällä ja koko hevonen jäykkänä ja pyristelee vastaan jos yritän saada sen kulkemaan oikein. Eilen ilman satulaa kulki aika kivasti eli mielestäni paremmin kuin satulan kanssa.

Slyddan ravi on mennyt takapakkia. Sunnuntaina Fannylla oli tunti joka ei mennyt lainkaan hyvin, tyttö-parka oli ihan masentunut tunnin jälkeen ja poniparka ei tunnilla ymmärtänyt ollenkaan mitä siltä haluttiin. Itse ratsastin Slyddalla eilen, ja tosiaan oli työn ja tuskan takana saada poni raviin ja varsinkin pysymään ravilla Töitä, töitä… Lisäksi Slydda pistettiin laihikselle!

Aamulla suunnattiin äidin ja Fannyn kanssa Oulunkylään katsomaan jäätölttiä. Vaikka sää ei oikein suosinut oli päivä onnistunut, mitä nyt äiti valitti että oli kylmä ja että oltaisiin lähdetty aikaisemmin… Fanny sen sijaan ei suostunut lähtemään ennenkuin tapahtuma loppui. Omat suosikkini olivat nelikäynnin voittanut Ljóma ja töltissä kolmanneksi tullut Grettir. Molemmissa oli jotain niin suloista, ja niiden meno näytti helpolta, nopealta ja vaivattomalta; eivät taistelleet ratsastajaa vastaan, eivät vaikuttaneet yhtään hermostuneilta ja ratsastajien ratsastus oli kauniin eleetöntä. Fannyn suosikki oli Rödull, ja Fanny oli varsinkin kiinnostunut kaikista paikalla olleista oreista, kun tarkoituksena olisi astuttaa Slydda reilun vuoden kuluttua. Jospa varsasta kasvaisi minulle kisahevonen…

Iltapäivällä lähdin itse tallille, Fanny suuntasi yksille synttäreille. Sain siis kerrankin ratsastaa myös Slyddalla! Ensin lähdinkin juuri Slyddan kanssa, ja pyörittiin ihan tallin lähistöllä pelloilla ja peltoteillä. Ennen kuin lähdettiin otin Alli-koiran autosta mukaan. Slydda olikin tosi hauska. Se käyttäytyi aivan kuin Alli olisi toinen hevonen, jota pitää seurata. Slyddis olisi halunnut seurata Allia silloinkin kun se remusi metsissä, ja katsoi erittäin kiinnostuneena pellolla Allin myyränsaalistuspomppuja ja sukelluksia lumikinokseen… Ravipätkien aikana Alli oli aivan mahdoton ja hyppi ja hääräsi Slyddan ympärillä, mutta Slydda vähät välitti. Huomasin myös miten herkkä hevonen Slydda on, se kääntyi tosi hyvin pelkin painoavuin, ja raviinkin lähti ilman pohjeapuja, aivan kuten Pajskukin lähtee. Slydda vaan reagoi liian voimakkaisiin apuihin aivan päinvastoin kuin Pajsku, joka hermostuu. Slydda nimittäin pysyy rauhallisena mutta alkaa vastustaa ratsastajaa, ja muuttuu “itsepäiseksi”. Slydda oli maastossa tosi hyväntuulinen ja eteenpäin, oli tosiaan pienestäkin merkistä valmis lähtemään ravia, ja toisaalta pysähtyi ravista seisomaan pelkällä istunnalla. Ja metsässä seurasi korvat höröllä Allia, liikkuen vauhdikkaasti mutta varmajalkaisesti metsäpolkua ylämäkeen. Tallissa heitin pienelle punaiselle loimen niskaan ja annoin pienen extra ruoka-annoksen. Sitten lähdin kävelemään Pajskun kanssa ilman satulaa. Tehtiin ihan lyhyt reilun vartin lenkki, jonka varrella nähtiin kaksi kettua pellon laidalla. Pajsku haisteli kovasti kettujen suuntaan, ja ihmetteli mitä ne sellaiset on. Olipa taas hauskaa olla tallilla!

Auringonpaisteessa päätettiin lähteä pitkälle lenkille. Samalla testattiin uusi reitti mökillemme, joka onkin sekä nopeampi että paljon kivempi ratsastaa.

Hevoset olivat tosi hyväntuulisia, varsinkin Pajskusta näkee aina miten auringonpaiste saa tuon tammuskan heti paremmalle tuulelle. Virtaa ja intoa riitti, Pajsku oli myös alkulenkistä muuten höpsö, mutta molemmat käyttäytyi tosi kivasti. Matkalla oli niin aurattuja teitä, polkuja, kuin auraamattomia metsä- ja traktoriteitä. Ravia mentiin paljon. Slyddalla oli vähän ongelmia ravin kanssa, olisi mieluummin halunnut töltätä tai mennä hidasta laukkaa joten Fanny joutui tosissaan tekemään töitä pitääkseen pienen punaisensa ravissa. Maasto oli aivan upeaa tämän reitin varrella. Paikoittain aurinko lämmitti jo oikein kunnolla, tunsi lämmön naamassa ja Pajskun kauniissa mustassa karvapeitteessä pystyi lämmittelemään käsiään.

Juuri ennen tallia jäätiin vielä pelloille laukkaamaan, tai Fanny halusi laukata, itse ajattelin että Pajsku on jo liikkunut ihan tarpeeksi. No eipä todellakaan ollut, joten päästin Pajskunkin laukkaamaan ja mentiin sitten LUJAA. Eipä näkynyt rouvassa vielä 19-vuoden ikä eikä se että oltiin jo oltu kaksi tuntia lenkillä. Kierrettiin sitten pidempi reitti tallille pellolta, että saatiin kunnon loppukäynnit.

Tällä viikolla Slyddaa on ratsastettu melkein joka päivä. Maanantaina oli niin kurja sää ettei äiti jaksanut lähteä tallille, tiistaina Fanny meni kentällä ja keskiviikkona tekivät talutusharjoituksia. Torstaina pääsin itsekin tallille, ja mentiin kentällä. Perjantaina Pajsku oli vissiin riehunut jotain tarhassa, koska sen jalat oli mielestäni vähän turvonneet joten kävelin sillä ilman satulaa sen ajan kun Fanny ratsasti Slyddalla. Ratsastuksen jälkeen jalat vaikutti jo olevan melkein normaalit.

Kaikki alkoi aivan loistavasti.

Käveltiin peltotietä 15min alkukäynnit, lähdin Pajskulla seuraksi ilman satulaa. Hepokatit nauttivat lämmittävästä auringosta, ja lönköttelivät pitkin ohjin vierekkäin. Sitten vein Pajskun sisälle ja Fanny ja Slydda menivät kentälle. Alkuverryttelyssä Slydda meni tosi hienosti, Fanny muisti hyvin eilisen tunnin opetukset ja sai Slyddan menemään oikein hienoa tölttiä ja kaunista ravia ilman mitään askellajien sekamelskaa siirtymisissä.

Sitten menivät alkuun ihan käynnissä, myöhemmin ravissa ja lopuksi laukassa siivekkeiden välissä olevaa puomia. Sitten nostettiin este ihan pikkuruiseksi ristikoksi, jonka Slydda ja Fanny hyppäsivät täysin tyylipuhtaasti laukassa. Nostettiin vielä noin 35cm korkeaksi, mutta sitten sattui ikävä juttu. Lähestyminen oli huono kun Slydda siirtyi kaarteessa passille ja sitten laukka-askeleet sopi huonosti ja Slydda jäi hetkeksi arpomaan uskaltaako hypätä niin kaukaa. Päätti hypätä, mutta hyppy ei ollut kaunis ja Fannyn tasapaino horjui ja ohjat lähti kädestä. Ja kun esteen jälkeen tuli vielä pari pikkupukkia päälle, niin alashan tuo tyttö lensi. Tippuminen ei näyttänyt ollenkaan pahalta, mutta ilmeisesti Fanny laskeutui huonosti koska satutti selkänsä niin että hädin tuskin pääsi liikkumaan. Tuli sitten lähtö lääkärille, Fannylta tutkittiin kaikkia refleksejä ja että hermot ei olleet vahingoittuneet, otettiin virtsakokeet munuaisvaurion varalta, eli varsin kattavasti tutkittiin. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt, mutta Fannylla on nyt kolmen päivän kipulääkekuuri ja silmä mustana. Tällaista voi sattua hevosten kanssa!

Itse ratsastin Slyddan loppuverryttelyt, huonolla menestyksellä. Olen surkea askellajiratsastaja (no eipä ole kokemustakaan kuin parista hassusta kerrasta issikan selässä), ja Slyddan mielestä iso ja painava Lopuksi vein molemmat hevoset takaisin ulos, Pajskun liikunta jäi siis tänään turhan vähäiseksi.

Tänään oli sitten se päivä kun Fanny ja Slydda ensimmäistä kertaa olivat kunnon valmennustunnilla. Fanny joutui kunnolla töihin, ja alkukankeuden jälkeen Slydda meni tosi hienosti. Meidän vauhdikas pikku islantilainen oli alkuun jopa laiskan tuntuinen Fanny sai todella paljon hyviä neuvoja, ja musta tuntuu etten ole aikoihin oppinut niin paljon kuin pelkästään tätä tuntia katsomalla. Laukannostossa vasempaan Slydda väläytti jälleen passiaan. Johon opettaja että eipä ole nelikäyntinen tämä… Niin, sehän me ollaan lähiaikoina huomattu. Slydda on ollut meillä kohta vuoden, ja ensimmäisen puolen vuoden aikana en kertaakaan nähnyt sen näyttävän passia, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana se on näyttänyt sitä pariin otteeseen kun ollaan juoksutettu neitiä vapaana kentällä. Ja eilen ensimmäistä kertaa selvää passia selästäkin käsin. Opettaja antoi Fannylle saman neuvon kuin mitä itse olen Fannylle sanonut: unohda se passi ja keskity ensin muuhun. Nyt Fanny uskoikin, kun joku muu kuin isosisko sano Mutta ollaanhan me silti kaikki tosi ylpeitä meidän pienestä 5-käyntitammasta!

Muutenkin Slyddaa kehuttiin maasta taivaisiin. Ja kun Fannylta heti alkuun kysyttiin että aikooko mennä kisoihin, sanoi Fanny että kyllä haluaisi. No tunnin jälkeen Fanny sanoi, että pakkohan se on pian mennä kisoihin, kun alla kerran on noin upea hevonen. Ja että kyllähän Fanny itse aina on ollut sitä mieltä että Slydda on loistava (kuten ollaan kaikki, sehän on meidän mahtava pieni punainen pörröpää!), mutta eri asia kuulla sama joltain ulkopuoliselta issikkaihmiseltä. Vähän paineita laitettiin Fannylle, kun opettaja sanoi että hevonen on niin lahjakas että menee vielä nuorten SM-finaaliin helpolla Tunnin jälkeen Fanny oli hiestä märkä, Slydda sen sijaan ei ollut yhtä hikinen. Ja kun Fannyn tavoite alkuun oli kisata ensi vuonna, kotimatkalla Fanny jo puhui että loppukeväästä tai sitten syksyllä.

Tämän jälkeen Pajskua tuli vuokraajaehdokas kokeilemaan. Harjailtiin yhdessä Pajsku ja laitettiin kuntoon, mutta pystyttiin aikalailla kättelyssä toteamaan ettei tämä ollut se mitä kumpikaan etsi. Pajsku oli liian herkkä. Se oli heti kentälle tullessaan epätavallisen säpsyn tuntuinen, ja kun outo ratsastaja vielä hermostutti tammaa todettiin melkein heti että parempi kun hyppää alas selästä. Meidän sopivan vuokraajan etsintä siis jatkuu, ja toivottavasti tämäkin mukava ihminen löytää itselleen sopivan hevosen. Hyppäsin itse Pajskun selkään, ja vartin verran tamma oli tosi hermona. Mentiin kauempana olevalle pellolle ja laitoin Pajskun keskittämään energiansa kunnolliseen liikkumiseen. Sain Pajskun tekemään tosi hyvin töitä takaosallaan, ja lopulta annoin tammuskan siirtyä pellolla raviin, edelleen polkien kunnolla alleen takajaloillaan ja pikkuhiljaa vauhtia lisäten ilman että takajalat alkoivat työntää liikaa eteenpäin. Pajskun liike tuntui aivan upealta, ja tuo keskittyi aivan täysillä tehtävään! Fanny oli lähtenyt taluttamaan Slyddaa viereiselle pellolle, ja sanoi että Pajsku näytti nostavan etujalkojaan ja “lentävän” kuin mikäkin kouluhevonen lisätyssä ravissa. Olisipa saanut videolle jotta itse olisi nähnyt! Tämän jälkeen Pajsku oli täysin rento ja aivan rauhallinen, käveltiin Fannyn ja Slyddan luo ja näiden kanssa vielä peltotien ympäri pidempää reittiä tallille.

Huomenna edessä on toinen Suuri Päivä. Tarkoitus hypätä esteitä ensimmäistä kertaa Slyddan kanssa. Maastossa kyllä hetken aikaa yhden tien yli oli kaatunut puu, noin 30cm korkea, jota neiti hyppi oikein sujuvasti ja innokkaasti… Liiankin innokkaasti Nyt kun takana on ratsastusta melkein joka päivä, ajateltiin että hyppimistä voisi kokeilla ilman pelkoa että neiti kuumuu liikaa.

Tänään taas tallilla, ja olipa meillä maastolenkki!

Oltiin melkein kaksi tuntia ratsastamassa, ja alkuun mentiin paljon ravia, ja Fanny tuli Slyddalla tölttiä perässä. Paitsi silloin kun neiti issikka Pajskun laittaessa nopeamman ravivaihteen päälle päätti vaihtaa passille… Eipä taida sittenkään olla nelikäyntinen tämä neiti. Sitten laukkailtiin pelloilla. Fanny oli ratsastanut Slyddalla melkein joka päivä tällä viikolla, mutta Pajsku oli ollut neljä päivää vapaalla ja virtaa riitti. No rakas siskoni sitten antoi Slyddan lähteä meidän ohi laukassa irroittelemaan oikein kunnolla pellolle. Onneksi menivät sentään kunnolla sivuun. Päätin sitten että kuinka sitä muuten päästään tästä ylimääräisestä virrasta eroon, ellei juoksemalla, joten annoin Pajskun mennä. Sanoisinko, että ainakaan ei voi vauhdin puutteesta valittaa. Ihme ja kumma selvittiin jopa Pajskun kanssa ilman ilopukkeja, ei varmaan niitäkään ehtinyt tehdä kun piti päästä Slyddan ohi. Slydda laukkasi aivan älyttömän nättiä pyörivää laukkaa. Laukattiin sitten vielä toisellakin pellolla kaksi kertaa päästä päähän, eikä kummallakaan vauhti hidastunut. Sen jälkeen palattiin teitä pitkin ratsastamaan, ja otettiin ravia/tölttiä, paitsi yksi ylämäki laukkaa. Silloinkin hevoset olisivat menneet aivan täysiä ellen olisi vähän hiljentänyt…

Perillä tallissa meillä oli kaksi tosi hikistä hevosta, jotka tuntuivat olevan sitä mieltä että olisivat vielä jaksaneet juosta vaikka kuinka. Väsyneitä eivät todellakaan olleet! Mutta kun mentiin sisälle, laitettiin loimet niskaan ja annettiin molemmille porkkanoita ja vähän muita herkkuja kuten aina ratsastuksen jälkeen, olivat molemmat niin kovin tyytyväisiä.

Tämän jälkeen mentiin satulahuoneeseen kahville odottelemaan että Slydda vähän kuivuisi loimen alla. Sitten harjattiin ja kammattiin pikkuneiti oikein hienoksi, kun huomenna on ensimmäinen valmennus ja Fanny haluaa Slyddan olevan edustava